Se väijyy heinikossa.

Se saattaa odottaa kuukausia sopivan lämminverisen eläimen ilmestymistä paikalle.

Silloin minä saavuin paikalle. Se pudottautui minuun, joka olen mummoihminen. Se ujuttautui kaula-aukosta lämpimään. Asettui selkään, jenkkakahvan yläpuolelle. Ajatteli varmaan onnesta soikeana - nyt sitä mennään.

Yleensä sen lempipaikkoja ovat karvaiset alueet tai ihon ohuet osat. Tuli siis todistettua etten ole kovin paksunahkainen ;o))

Se sai olla rauhassa selässäni runsaan viikon - enhän minä itse itseäni selästä näe. Sain toiset silmät selkääni, joka huomasi, että selässäni on jotain erikoista. Itse ajattelin sen olevan nekroosiin menneen ihopolyypin - vaan ei se ollutkaan sitä. Se oli pullea terve hyvin syönyt puutiainen (Ixodes ricinus).

Punkki.

Minä sen sitten sain vasta, kun lumi tuli maahan. Kukaan kesällä minua lämminverisenä pitänyt. Koko kesän ravasin metsässä ja ruohikossa.

Nyt vaan pitää toivoa, ettei se ollut nymfi, vaan ihan vaan pikkasen lämpöä hakeva ja nälkäinen - ettei se ollut siis borreliabakteeria levittävä.

Punkin levittämä borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille. Tämän vuoksi niiden taudinkuvissa voi olla samoja piirteitä. Nyt siis tiedän, jos oireita ilmenee, etten kuppaa kuitenkaan taida sairastaa.