Paloauto ja ambulanssi oven edessä.
 
Onkohan äksönimummolla vauhti päällä.

On jonkinlainen virkistyspäivä suurella porukalla naisia. Firma pistänyt tyttöjoukon pesulle ennen varsinaista illastamista. Selvästi hälinästä ja puheesta saa sen käsityksen, että lystiä on tulossa enemmänkin kuin vain vesijuoksu uimahallissa. 

Vesijuoksurata on täynnä iloisesti keikkuvia 'meripoijuja'. Joka metrillä keikahtelee iloisesti rupattava, kikattava ylös alas ylös alas keikkuva pää. Vauhtia ei ole, koska on viihteen esileikki vasta menossa. 

Minä sidon vyön itseeni ja päätän käyttää tyhjänä olevaa kahden radan tilaa, yksi mies siellä vain uiskentelee. Lumpsahdan veteen ja alan polkea ja melota rivakkaa tahtia. Suljen korvani naisten iloiselta yhteishengeltä. 

Mies ui vastaan. 

Katsoo minua. Jatkan matkaani. 

Mies kääntyy ja kohta taas ui vastaan minua. Molemmilla kokonainen iso rata käytössä. 

Mies katsoo taas ja minä takaisin. 

Sanoo minulle, että enkö ole lukutaitoinen. 

Ihmettelen. 

Alkaa narista siitä, että olen väärällä radalla, että 'tuolla', siis siellä missä monikymmenpäinen naislauma meluaa ja verkalleen etenee, lukee 'vesijuoksijat'. Sanon kohteliaasti, että siellä on iso seurue, joten päätin ottaa tyhjän radan käyttöön, ei ole tunkua ja saa rauhassa mennä omaa vauhtia. 

Mies jatkaa narinaansa. Vastaan tullessa sanoo, että olen kummallinen akka, suorastaan niskuroiva ja vielä lukutaidotonkin. 
 
Jatkan matkaani. Tapanani on toisinaan ottaa vesijuoksuvyö pois ja jatkaa samalla tyylillä juosten silti, vaatii vähän enemmän polkemista, että pysyy pystyssä. Näin tein nytkin. 

Mies tulee taas vastaan. Ärähtää oikein kovin, että jassoo sitä yritetään olla ihan kuin ei juoksisikaan, koska vyökin laitettiin altaan reunalle. Sitten minä räjähdin ja annoin tulla hulvattomasti tekstiä miehelle. Sanoin ensimmäiseksi, että miehilläkin on järjen käyttö ihan sallittua. En muista mitä kaikkea päästin suustani ulos eikä sillä ole niin merkitystäkään. Naiset ainakin hiljenivät ja alkoivat seurata meidän 'kisailuamme'. Heille tuli varsinainen ohjelmanumero.

Mies jatkoi narinaansa, että miksi minä olen koko ajan juoksuasennossa. Sitten paukautin sille aika reippaalla äänellä, että vahditko sinä minua ja mitä hemmettiä sinulle kuuluu, missä asennossa minä uin. Vaikka uisin pää alaspäin tai jalat edellä se ei kuulu sinulle. Jatkoin matkaani.

Mies oli pois lähdössä ja nousi portaita ylös. Altaaseen samalle radalle tuli toinen nainen. Mies sanoi sille, että tuolla sitten juoksee todella hullu ämmä, että varo sitä. 

Nainen tervehti minua. Tokaisi että kas vaan juoksurata onkin aivan täynnä. Taidan hakea juoksuvyön itselleni, koska tässä tuntuu olevan hyvin tilaa.

Siinä me sitten kaksi hullua ämmää polskuteltiin reippaasti. Poislähtiessäni menin kassalle juttelemaan asiasta ja siinä minulle selvisi, että toisen radan voi ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun juoksuradalla on ahdasta.

Todettiin sitten yhdessäkin asia:

Järjenkäyttö on sallittua ihan miehilläkin. ;0)).