Herään. Taas kerran onneksi. Päässä vähän kolkuttaa. Kolkutuksen syy lienee selvä
 
kossua 
salmiakkikossua
siideriä

Siis aamun ensimmäiseksi palaksi kuivaan kurkkuuni otan lääkettä ja vettä. Istun sängyn laidalla. Kaadan itseni takaisin sänkyyn. 

Peitto korville.
Peitto pois päältä. 
Mitä kello on. Kahdeksan.
Missä minä olen. Laivalla.
Onko aamiainen suomenaikaa vai ruotsinaikaa.
Aina sama juttu. Ikinä muista.
 
Onko mun älypuhelin missä ajassa. Hitto ruotsinajassa tietenkin, koska vaihtaa automaattisesti. 
Istun taas sängyn laidalla. Raavin päätäni. Oliko se ruotsinaika ennen vai jälkeen meidän ajan.
Herätän toisen vauhtimummon. Nousee istumaan. 
 
Kysyy. Mitä kello on. Varttia yli kahdeksan, vastaan.
Onko se ruotsinaikaa vai suomenaikaa, vastaan että mun on ruotsinaikaa ja sun suomenaikaa.
Mihin aikaan se aamiainen on, onko se sun aikaa vai mun aikaa. 
 
Ottaa aamun ensimmäiseksi palaksi pillerin ja huiskasee lasillisen vissyy päälle.
Kaataa itsensä sänkyyn. Vetää peiton korville. 
Nousee taas. 
 
Hiljaisina vedämme vaatteet yllemme ja lähdemme aamiaiselle. 
Hän suomenajan aamiaiselle ja minä ruotsinajan aamiaiselle. 
 
Molemmet yhtä nälkäisinä.