Kirje kaukaiselle ystävälleni !

Sinä - ystäväni - puolisalainen salarakkaani.

Muistat varmaan miten ystävyytemme alkoi *virn*. Sinäkin ikämies hypit kuin virtuaalikani - ja kaniksihan itseäsi olet kehunutkin - lapsiluvun perusteella tosin vain. Mitä sinä muuten, äksönielämästä pois hypännyt - kuoleman portillakin olet jo seissyt aikasi - niin ainakin olen asian ymmärtänyt.

Tässä istuessani hyräilin itsekseni yhteistä hautajaispäivän musiikkiamme - sinun siellä ja minun täällä. Eihän me silti vielä olla kuolemassa eihän toki. Sinä elät elämän ehtoommassa päässä ja minä elämän ehtoon alkupäässä - laskennallisesti ajatellen.

Tuli samalla mieleen 60-vuotis syntymäpäivälahjasi minulle - yhteinen suunnitelma. Emme koskaan ajatelleet mitä muut siitä miettisivät - miettikööt mitä haluavat. Minä olen minä ja sinä sinä - yhteen ne soppii ja laitetaan pussauskoppiin - sitä koppia meillä ei ole, mutta onneksi yhteinen tähtitaivas.

Palasin postista kotiin innostuneena saamastani lahjasta - suuresta laatikosta. Kotiin ryntäessäni en huomioinut oviaukon olevan liian pienen, joten pamautin peukaloni ovenpieleen - en tuntenut kipua. Laskin paketin sängylleni kuin pienen ruumisarkun hiljaa ja rauhallisesti. Samalla huomasin, että peukaloni ja käteni oli turvonnut iskun johdosta. Murtumaa ei ollut vain kovan tällin aiheuttama venähdys.

Mielenkiinnolla avasin paketin. Sisällä oli kaunis tuhkauurna, kaiverrettuna samalla kuvalla , mikä minulla on käsivarressani - kyyhkyspari oksalla.

Mittailin uurnaa ja totesin, että kai minä siihen sitten joskus mahdun.

Kiitos Sinulle.

Loppusoitoksi:

;O))

http://www.youtube.com/watch?v=JAzzqFz5OR8