Kiina
 
Matka Kiinaan on kosketus kielellisesti ja kulttuurillisesti täysin erilaiseen maailmaan. Kiinan väenpaljous ja liikenne ovat sanoin kuvaamattomat. Isokin ihminen tuntee itsensä kaiken keskellä pieneksi - ainoastaan kiinalainen minikansa kääntää ajatukset siitä pienuudesta. Autoja tulee vastaan jopa kuudessatoista kaistassa ja kävelijöitä liikennevaloissa suurena massana vyöryy kadun toiselle puolelle.
 
Xian
Shanghai
Suzhou
Li
Peking.
 
Missä tahansa kuljinkin niin tunsin olevani jättiläinen melkein päätä lyhyemmän kansan joukossa.
 
Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa matkakertomuksia, niitä maailman media on pullollaan. Olen poiminut vain muutamia hauskoja tilanteita ja kulttuurieroja kiertäessäni maailmalla. Vaikka toisaalta mitä sitä muistelis myöhemmin, jos ei olis ollenkaan kommelluksia tai hauskoja tilanteita ja vaaroja, joita maailma riittää.
 
Kiinalaiset tunnetusti ovat valokuvauskansaa, tosi monella roikkuu kaulassa kamera ei kuitenkaan niin näkyvästi kuin japanilaisilla ja kuvia napsitaan sieltä täältä. Ensimmäisen kerran Kiinassa Taivaallisen rauhan aukiolla koin olevani poikkeava ja erilainen. Seuralaiseni ja minä olimme monen kameran linssin 'lude'. 
Meitä pyydettiin kuvaan ja kiinalaisperheen pieni rouva tai herra meidän keskellemme seisomaan kaulailuotteeseen. Onni ja ilo oli molemminpuolinen. 
 
Sama toistui useammassa paikassa: Kiinan muurilla, Shanghain valoissa illalla, markkinoilla, kaupoissa ja kaduilla. 
 
Pohjolan jättiläiset ja sirot pienet kiinalaiset - mikä yhdistelmä. Tunsin olevani hodarin sämpylänpuolikas, olinko ala- vai yläpuoli sitä en osannut päättää, mutta ainakaan en ollut sisällä oleva hoikka pieni nakki.